|
Ohutsuolierite on löysää, ripulimaista ulostetta ja se ärsyttää peräaukkoa
ympäröivää iho helposti. Varsinkin leikkauksen jälkeen iho on koetuksella, kun se
joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Iho kannattaa suojata, ettei ongelmia pääse tulemaan. Ulostamisen jälkeen iho
pestään vedellä suihkuttamalla ja taputellaan pehmeällä pyyhkeellä tai paperilla
kuivaksi. Sen jälkeen voi laittaa esim. jotain paksua perusvoidetta tai vauvan pepulle
tarkoitettua suojavoidetta (esim. Valkovaseliini, Natusan Salva, Ceridal Lipogeeli,
Bepanthen). Se muodostaa suojaavan kalvon iholle. Jos peräaukon seutu hautuu ja on
kostea, voi laittaa vaikkapa Natusan-, Stomahesive- tai Premium-puuteria imemään
kosteutta. Jos iho pääsee rikki voi käyttää sinkkivoidetta muutaman päivän ajan ja
siirtyä sitten taas normaaliin käytäntöön. Kortisonivoide haurastuttaa ihoa.
Ilmakylvyt ovat aina paikallaan. Jos on tottunut käyttämään vaippaa tai
terveyssidettä, kannattaa sen käyttö rajoittaa vain tilanteisiin kun on pakko. Yöksi
voi laittaa pakaraväliin pumpulipallon joka imee kosteutta itseensä ja toisaalta
tuulettaa ihoa.
(Finnilco, 4 / 2003)
Pyrkikää syömään monipuolisesti, useita pienempiä aterioita päivässä ja
2-3 välipalaa aterioiden välillä. Säännöllisyys ruokailussa auttaa suoltakin
toimimaan säännöllisesti. Iltaa kohden kannattaa ruokailua keventää riittävän ja
hyvän yöunen saamiseksi.
(Ohjeita J-säiliöleikatuille -vihkosta)
Aina kun suolistoon on tehty leikkauksia sinne muodostuu kohtia, jotka voivat
tukkeutua tavallista herkemmin. Pureskelkaa siksi ruokanne kunnolla ja välttäkää
aterian aikaista juomista. Ruoansulatukselle jää aikaa toimia, jos nautitte pääosan
juomasta ennen ateriaa tai sen jälkeen. Näin toimien ette huuhdo ruokamassaa juomisella
heti eteenpäin ruoansulatuskanavassa.
Varsinkin leikkauksen jälkeisinä viikkoina kannattaa välttää pitkäsäikeisiä
ruoka-aineita ja olla varovainen, jos tarjolla on esim. sitkeää lihaa, sitrushedelmien
lohkoja, lehtisalaattia, sieniä, ananasta tai parsaa. Tukkeuman suolistoon voi aiheuttaa
myös runsas sulamaton aines, esim. leseet, siemenet, marjojen ja hedelmien kuoret.
Suolitukoksen oireita ovat kovat, kouristavat vatsakivut, runsas vesimäinen
uloste, pahoinvointi ja oksennukset. Suolitukoksen hoito vaatii aina käyntiä
lääkärissä ja tarvittaessa sairaalahoitoa.
(Ohjeita J-säiliöleikatuille -vihkosta)
Suurin osa ravintoaineista imeytyy ohutsuolessa. Paksusuolessa imeytyvät vesi ja
suolat. Riittävä juominen ja suolan lisääminen ruokaan on tarpeellista koska
paksusuoli ei ole enää näiden imeytymisestä huolehtimassa. Varsinkin helteellä tai
muuten runsaasti hikoiltaessa voi neste- ja suolatasapaino sen vuoksi heitellä.
B12-vitamiiini imeytyy ohutsuolen loppuosassa. Jos ohutsuoltakin on poistettu, kannattaa
joskus käydä laboratoriossa B12-vitamiinin määrä tarkistamassa.
Varsinaisia kiellettyjä ruokia ei ole, mutta suolitukoksen voivat aiheuttaa
huonosti sulavat ruoka-aineet kuten pähkinät, sienet, salaatinlehdet, ananas, tuoreet
mansikat, parsa, puolikypsä liha, raa'at kasvikset suurina määrinä. Kasvikset voi
keittää kypsäksi tai raastaa hienoksi, silloin ne sopivat paremmin.
Kohtuudella voi syödä kaikkea. Mitään ruoka-ainetta ei kannata jättää
kokonaan pois. Kypsentämällä, hienontamalla ja hyvin pureskelemalla voi varmistaa,
että ruoka kulkee hyvin suolen läpi. Juomat kannattaa nauttia ruokailujen väleissä
ettei huuhdo suuria ruokapaloja vedellä alas pureskelematta.
Finnilco, 4 / 2003
Suurin osa suolikaasuista on puhuessa ja syödessä nieltyä ilmaa. Syödessä ei
kannata juoda jokaisen suupalan jälkeen, koska silloin nielee suurempien ruokapalojen
mukana ilmaa. Kaasua muodostavia ruoka-aineita ovat mm. sipuli, kaali, tuore ruisleipä,
lanttu, herneet, pavut, tuore pulla, olut, hiilihappoiset juomat ja keinotekoiset
makeutusaineet kuten sorbitoli ja ksylitoli.
Finnilco, 4 / 2003
Koska paksusuoli on poistettu, tulevat neste ja suola osin imeytymättöminä
ohutsuolieritteessä ulos. Varsinkin helteellä, muuten hikoiltaessa runsaasti tai
vatsataudin yllättäessä niistä voi tulla puutetta. Oireina tulee päänsärkyä,
huimausta, kylmähikisyyttä, pahoinvointia ja suonenvetoa. Nesteen puute näkyy virtsan
määrän pienentymisenä. Hoitona on juomisen lisääminen, suolan lisäys ruokaan tai
suolaisten välipalojen syöminen. Vaikka ei olisikaan hellettä tai ripulia, pitää
ohutsuolileikatun juoda vähintään 2 litraa vuorokaudessa, mielellään enemmänkin.
Kahvi ja tee poistavat nestettä elimistöstä ja silloin menetetty nestemäärä pitää
korvata. Aina kahvikupillisen jälkeen lasi, pari vettä. Ripulissa voi menetettyä
nestettä korvata esim. Osmosal Novum-ripulijuomalla tai urheilujuomalla.
Itse voi tehdä hiukan paremman makuisen ripulijuoman: 0.5l vettä, 0.5l
appelsiinituoremehua, 1 rkl sokeria ja 1 tl suolaa.
Finnilco, 4 / 2003
Leikkauksen jälkeen ulostamiskertoja voi olla jopa 10 – 15 kertaa vuorokaudessa.
Kuntoutumisen myötä ulostamiskerrat yleensä vähenevät. Noin vuoden kuluttua
leikkauksesta ulostustiheys on suunnilleen sillä tasolla joka tulee olemaan
”normaali”, tyypillisesti tämä on 5 – 6 kertaa vuorokaudessa. Ja sillä
tietenkin on merkitystä mitä tulee syötyä ja juotua.
Tihentynyt ulostustarve saattaa olla pussiitin oire. Tai ohutsuolessa voi olla jotain
vikaa, esim. antibioottikuuri sotkee bakteerikannan totaalisesti, josta saattaa seurata
ripulointia.
Leikkauksen jälkeen suuri osa leikatuista kärsii ulosteen karkailusta, etenkin
yöllä sattuu vahinkoja. Ajan mittaan tilanne yleensä korjaantuu niin että päivisin ei
yleensä ole ongelmia. Sensijaan suunnilleen joka viidennelle leikatuista yökarkailusta
jää pysyvä haitta.
Ulosteen karkailu saattaa olla pussiitin oire. Myös muiden yleiskuntoon vaikuttavien
tautien, kuten esim. flunssan tai kuumeen, yhteydessä saattaa esiintyä ulosteen
karkailua. Muita mahdollisia syitä karkailuun ovat mm. potilaan fysiologiaan liittyvät
tekijät, arpikudoksen liikakasvu tai sulkijalihakset saattavat olla vaurioituneet
leikkauksessa.
Sulkijalihasten vahvistamiseen tähtäävä jumppaohje.
Leikkauksen jälkeen uloste on lähes nestemäistä. Ajan mittaan, kun suolisto toipuu
tehdystä operaatiosta ja J-pussi alkaa imemään nesteitä paremmin, uloste kiinteytyy
jonkin verran itsestään. Ulostetta voi yrittää kiinteyttää ruokavaliolla,
ruokailutavoilla, ulostemassaa kiinteyttävillä aineilla kuten esim. Vi-Siblin, Linus
pellavarouhe, tai lääkkeillä esim. Imodium.
Suolen reaktiot eri ruoka-aineisiin ovat yksilöllisiä. Tavallisesti
suolensisältöä kiinteyttävinä ruoka-aineina pidetään banaania, mustikkaa, juustoa
ja teetä. Vastaavasti löysentäviä ruoka-aineita voivat olla esim. kuivatut hedelmät,
kahvi, alkoholi, runsaskuituiset leseet, raakakasvikset ja hedelmät. Ruokamassan kulkua
suolistossa hidastavat tavallisesti myös vesiliukoiset eli geeliytyvät kuidut.
Tällaisia kuituja on mm. kauraleseessä ja -hiutaleissa ja lääkkeenäkin käytetyssä
Guarem-kuidussa.
(Ohjeita J-säiliöleikatuille -vihkosta)
Visiblini ja pellavarouhe kiinteyttävät, mutta vastaavasti saattavat lisätä
ulostemassaa.
Lääkkeiden, kuten Imodium, käytöstä kannattaa neuvotella hoitavan lääkärin
kanssa. Heti leikkauksen jälkeen niitä ei suositellakaan.
Järkevältä kuulostaa seuraava avannehoitajalta saatu neuvo:
Jos aikoo ottaa enemmän kuin yhden tabletin päivässä, niin annosta pitää nostaa
asteittain ja uutta annosta tulee aina kokeilla kolme päivää ennen kuin siirtyy
seuraavalle tasolle. Samoin annoksen tiputtaminen suoritetaan kolmen päivän rytmeissä,
paitsi jos tulee paha ummetus tai vatsa menee liian koville.
Jonkin verran J-pussi rajoittaa elämää, vessassa täytyy käydä keskiverto
kansalaista useammin, ruokailuun ja juomiseen joutuu kiinnittämään huomiota, mutta
suoli ei kuitenkaan hallitse elämää. Noin kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen täytyy
varoa raskaita nostoja ja raskasta liikuntaa. Sen jälkeen voi suolen puolesta harrastaa
mitä tahansa.
Leikkaus ei yleensä ole este useimmille liikuntamuodoille eikä harrastuksille.
Epäselvissä asioissa kannattaa keskustella lääkärin tai avannehoitajan kanssa. |
